Stiina Koivukangas
stiinakoi@gmail.com
Facebook:
Stiinan kuvapuoti
Talvi
vanhainkotitaiteilijana
opetti paljon.
Enpä ollut ennen
kulkenut
ihmisten rinnalla,
joiden mieli
oli jo syvällä
lapsuuden
maisemissa,
tai
lähes tavoittamattomissa
dementian
sumuisilla poluilla.
Piirustusvälineet
kainalossa
kuljin
ihmisen luota
toisen luo.
Jututin, kuuntelin
ja piirsin heille kuvia
heidän
oman kertomansa
pohjalta.
Välillä
hämmästytin
väkeä
rakentamalla
kanaverkosta ja
paperista
oman mummon,
Hiltan.
Ja
Hiltalle kissan.
Samanlaisen,
joka oli ennen
vanhainkodilla
elellyt
ja ilahduttanut
asukkaita
omalla
kissapersoonallaan.
No vähän
iso siitä tuli...
Minkäs teet,
kun ei tekijän
oma suuruudenhulluus
kestä aisoissa.
Toisinaan sain
ottaa suuren
sudin ja maalata
seinille
iloisia kuvia
asukkaita
ja työssä ahertajia
piristämään.
Silloinki
istui jokunen
vanha ja viisas
vierellä jakamassa
ohjeita,
tai muuten vaan
jutustelemassa.
Se oli mukavaa.
Moni yksityiskohta
muuttui näiden
ohjeiden myötä.
Talo oli täynnä
kasvoja.
Eletyn elämän
muistot
juonteissaan.
Niin kauniita.
Heitä halusin
myös nostaa esiin
maalaamalla.
