Stiina Koivukangas
stiinakoi@gmail.com
Facebook:
Stiinan kuvapuoti
työkaveri
Kun
kanaverkkorulla
ja pino
keskisuomalaisia
uutisia
päättää yhdessä
luoda uutta
ja liitto solmitaan
rautalangalla,
alkaa syntyä
olio.
Osia siellä, täällä,
ajatukset hajalla.
Tuuli puhaltaa
läpi pään.
Todellinen
omakuva!
Lähtee
ensimmäinen
ajatuksen itu,
tiedostamisen
hämärä lapsi.
Selkäytimessä
väreilee,
mutta katse on tyhjä.
Tulisipa lintu
ja tekisi pesän
tänne.
Olisi jotain
ajateltavaa.
Vaikka laulu!
Haukotus,
natisevat jäsenet
hakevat paikkaansa.
Jotain liikkuu.
Se nousee
tuolille istumaan.
Jalkoja pistelee.
Tunto herää.
Omatunto?
Oleminen
hakee asentoa.
Onko jotenkin
hyvä olla.
Ilme.
Ahaa!
Olen.
Paperimassa
syntyi
vanhoista asiapapereista.
Tuli niin raskasta
muhennosta, että niska
uhkasi taittua.
Nyt on odotettava.
Annettava ilmeen kypsyä,
veden haihtua,
pään seestyä.
Mutta
voikohan
asiapaperinaamalla
hymyillä?
Lintu tuli!
Ystävä.
Vielä raakile.
Rääväsuinen rääpäle.
Sai massaa
muodoksensa
Tässä sitä
kuivatellaan.
Mahat pystyssä
köllötellään.
Leppoisasti
syntyjä syviä
pohdiskellaan
kesken syntymisen.
Hyvä rupatella
kun on kaveri!
Kuivuttu on
päältä ja alta.
Alkaa jalat
kantaa.
Juttukin luistaa
paremmin
tässä
asennossa.
Auringossa!
Tämä tuntuu
elämälle.
Venytellen...
...
hymykin
irtoaa!
Tänään
sekoitin
uuteen massaan
seurakunnan
Henki ja Elämä-
lehden.
Eikös!
Heräsi ihmetys:
"Olenko vain
aikojen saatossa
mutaatioiden summana
kehittynyt tähän
sanomalehdistä,
vai lieneekö jossain joku
älyllinen voima...
Mistä olen
tullut tähän?
Millaiseksi olen tulossa,
minne menossa?"
Sydänystäväksi
aaaiiikuuisen
naisen...
Sadepäivät Akka vietti
sisällä hiljaisuudessa.
Tuskaisessa
tapahtumattomuudessa.
Ensimmäinen ystävä,
ohikulkija
jo kyseli,
minne akka oli lähtenyt.
Aurinko
päästi Akan takaisin
ulos.
Lihomaan!
Ja sitten
tuli selkään,
niin että tuntui!
Ja pajukeppiä!
Tukirakenteiksi.
Akka voi todistaa:
selkäsauna
vahvistaa...
Tukisukkahousut
vanhasta
ikkunaverhosta.
Onhan tärkeää,
ettei nivuset repeä,
kun elämä
heittelee.
Sadepäivän viettoa
meidän
olkkarissa.
Tässä toivossa!
Voikukkia varpaiden
väleissä.
Hyvä itsetunto!
MINÄ.
Eikä minun muuta
tarvikkaan olla.
Mitähän tänään
pukis päällensä?
Tässä
pitää pysähtyä.
Työvoimatoimistosta
on hyvä aloittaa:
"Olen
vähän onnellinen,
laiskanpulskea,
keski-ikäinen
elämänetsijä.
Haen työtä,
jota tehdä
sydämellä ja
huumorilla.
Ota minut duuniin!"
Työkkärin harmaudesta
Viherlandiaan!
Mainio elämänmuutos.
"Voi elämä
miten olet vihreä!
Mikä on se pensas
ja puu,
jonka sieluni
salaiseen puutarhaan
mielisin istuttaa?
Kukkikaa
kaikki mielikuvituksesta
rikkaat kukat."
Tuli sade,
tuli vilu.
Siis KIRJASTOON:
"Pitääpä lukea
tämä päivä tarkkaan.
Se on uutuus
minulle,
minä sille
ja sinulle.
Ja sinä -
ilo minulle."
Uusi vuosi
2010
vei Akan
Lähivakuutukseen:
"Saisinko vakuutuksen
siitä,
että kesä tulee vielä?
Että kohta kuuluu
tiaisten
ennakkomainonta
titityy, tityy.
Ja aurinko viivyttelee
laskujen maksussa.
Liittäkää se
henkivakuutukseeni,
kiitos."
Maaliskuussa,
ennenkuin kevät
ehti voittaa talven,
on tultava
kotiin
hetkeksi
henkeä vetämään.
Sitten...
Taidehuutokaupassa
urkeni ura
Akan elämässä:
Tästä eteenpäin hän
päivystää
Shindo ry:n
tiloissa.
Onnea uudelle työlle
Akka!
Ja kiitos tästä
yhdessä
rämmitystä
vuodesta.